Kun tulen luistelemasta eräs "kaverini" sano mulle että olen huora, läskiperse, kusipää ja kaiken lisäksi mä oon sen mielestä maailman läskein ihminen. Kävelen mökille takaisin ja menen parvelle, jossa nukun. Itken ja hakkaan mahaani ja reisiäni. Itken lisää. Hakkaan polvilla päätäni. Hakkaan päätä ja nyrkkejä seinään. Olen epäonnistunut läskikasa.
Puristelen mahaani ja reisiäni, niitä kohtia mitä vihaan itsessäni. Ajattelen miten epäonnistunut olen. Selaan We Heart It:istä thinspoa ja haluan olla laiha. Laiha. Laiha. En läski. Vaan laiha. Mikä mussa on kun pääse ees punnitsemaan itteeni kun ollaan mökillä. Oon varmaan lihonut 1004820 kiloa. Haluan takaisin kotiin. Nyt. Että voin laihtua. Että voin olla kaunis. En oo punninnu itteeni varmaan kahteen viikkoon kun ollaan mökillä. Ei se vaaka kuitenkaan mua kestäis. Oon niin läski. Tekis mieli oksentaa kun oon niin ruma ja läski. Mutta en voi liikaa uteliaita silmäpareja.
Vihaan itteeni. Vihaan siltä miltä näytän. Vihaan mua.
Raavin ihoa solisluun alta. Itken. Vihaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti